Vaihtoehtointiaani

Vaihtoehtointiaani

Tuesday, 4 April 2017

Tämä on ryöstö!

Marjutilla oli niin kivasti tehty postaus, että taidan sen nyysiä ihan röyhkeästi! Eli elämän aakkoset, enpä ole tainnut aiemmin tämmöistä edes tehdä. Outoa.

A eli aitous. Olla tosi itselleen ja muille. Pidän itse tätä ominaisutta itsessäni todella arvokkaana ja arvostan sitä myös muissa. Älä esitä mitään muuta kuin olet, ei sitä kaikkia voi tai tarvi miellyttää. (muut: aamupala, absintti, asana, avioliitto)

B eli burleski. Harrastus, joka teki minusta eheän. Harmittavan vähän ehdin tai jaksan nykyään lajin parissa touhuta, mutta muistot ovat lämpöiset. (muut: blogi)

C eli Coitus. Kiitos, Sheldon.

D eli miks mulle tulee vain kaikkea härskiä mieleen... Dramatiikka. Oon aina joko täysiä tai en ollenkaan. Kuulemma toisinaan hieman raskasta seuraa :D

E eli eläimet. Oon aina viihtynyt eläinten parissa ja itken verta, kun kaikki karvainen aiheuttaa allergiaa. Onneksi on herpit!

F eli filosofia. Lukiossa toinen lempiaineeni psykologian rinnalla, ja myöhemmin yliopistossa pitkä sivuaineeni.

G eli glitter. Jos jotain burleskista oon oppinu, niin mieluummin överit kuin vajarit (muut: grammar-natsismi)

H eli HETA! No ei vaan, Hinkuyskä, kaveri josta sain varsin ikävät jälkioireet. Vieläkin pihisee. (muut: hiisi)

I eli isi. Parasta mitä tiedän <3

J eli jooga. On tuonut elämääni käsittämättömän paljon rauhaa, luvan olla piittaamatta ulkomaailman asettamista paineista ja tunteen että on ihan ok olla tässä hetkessä juuri näin, tällaisena kuin olen.

K eli kuiva liha. Jokakeväinen turmio. Mutta on se niin hyvää :3 (muut, koti, Kela, kansanusko)

L eli Lappi. Ei varmaan tarvitse selittää? (muut, lautapelit)

M eli metsästys. Jo vuodesta 2002 pyssyn paukuttelua! (muut: musiikki)

N eli naiseus. Olen nainen ja olen sitä just tällä tavalla, enkä koe tarvetta selitellä kenellekään esimerkiksi sitä miks haluan passata miestäni ja tykkään perinteisestä vaimoilusta. (muut, nörttiys)

O eli onnellisuus. Tulee pienistä asioista, ja siihen voi pitkälti vaikuttaa itse.

P eli perhe. Kaikki kaikessa. (muut: perinteet)

Q eli öööööööö...quest? On meinaan pelattu War of the Ringia!

R eli rakkaus. Eihän tästä elämästä tulis mittään, jos ei sitä rakkautta olis. (muut, ruoka)

S eli seksi ja seksuaalisuus. No onhan se nyt tärkeää! Eikä yhtään väitetä muuta. (muut: suomalaisuus, siilit ja erityisesti Ohto!)

T eli tarantula Janis :3

U eli uni. Nukkuisin aina ja aina vaan!

V eli veli (tirsk). Ollaan kasvettu kiinni toisiimme, enkä osaa kuvitella elämää ilman.

Y eli ystävät. Niitä harvoin näkee, mutta ovat siellä kuitenkin. Pitkänkin ajan jälkeen voi juttua jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.

XYZ.....JOOOO

Ä eli äite. Yksi parhaimpia ystäviäni. Vaikka oisin 50, niin silti hädässä ajattelen aina ensin äiteä.

Ö eli örvellys. Kuului joskus elämään, mutta näin vanhana ei enää jaksa. :D



Tuesday, 14 March 2017

Liikunnasta, kehosta ja ravinnosta

Armas ystäväni Sereijan taisi pitää minua ihan tärähtäneenä, latvasta lahona ja ties minä, kun tässä viikko sitten pätkäytin että hei mie olen alkanu miettimään näitä liikunta- ja ravintojuttuja ja olen tehnyt vegaanista wokkia ja aloittanut joogahaasteen! Ymmärrettävää kyllä, olen nimittäin vannoutunut pihvinrakastaja ja murhanhimoinen metsien nainen pyssyni kanssa. Eiku. Ja lisäksi olen saattanu muutamankin kerran ystävyytemme aikana innostua jostain, haha. :D

Tämä sairastelu on saanut miettimään omaa kehoaan ihan eri tavalla. Moni teistä tietääkin, että aikoinani sairastin 8 vuotta syömishäiriötä. Niitä vauroita ei onneksi tarvitse enää ainakaan kropasta paikkailla, ja sainkin tässä viettää muutaman varsin terveen vuoden.

Vanha kaverini astma sitten alkoi ilmoitella itsestään tuossa tammikuun alussa. Ensin epäiltiin sisäilman ongelmia ja työhuonettani vaihdettiin. Hengenahdistukseen se ei auttanut, vaan minut passitettiin kahteen otteeseen sairaslomalle kunnes sain diagnoosiksi hinkuyskän, ja sen aiheuttaman keuhkojen limakalvojen ärsytyksen joka saattaa kestää ties kuinka pitkään. Edelleen täällä samaa vaivaa podetaan, ja popsitaan ties mitä lääkkeitä jotta pystyn olemaan töissä. Avaavat lääkkeet kuuluvat nyt päivittäiseen työpaikkalounaaseeni.

Kun jotain, mikä on ollut sinulla koko ajan viedään pois, on tunne ihan kamala. Minulla oli terve keho, joka astmasta huolimatta ei ollut jättänyt minua pulaan. Astman kanssa olen pärjännyt ihan varautumalla rasitukseen avaavilla lääkkeillä mutta nyt pahimpaan aikaan 200 metrin kävely tuntui tukehtumiskuolemalta. Mietin, voinko enää koskaan vaeltaa, metsästää tai ylipäänsä tehdä mitään. Sitten päätin että no, koitetaan nyt sitten tehdä sitä mikä tuntuu keholle hyvältä.

Youtubesta löytyy ihan valtavasti joogavideoita. Itse lähdin aloittelemaan suositun Adrienen videoilla, ja 31 päivän joogahaasteella. Täytyy sanoa että olen positiivisesti yllättynyt, tässä on ehtinyt jo olla kädet ja vatsalihakset todella hellinä. En todellakaan ole mitään ryhmäliikunta / kuntosali / julkisesti liikkuvia ihmisiä, joten kotona tehtävä jooga on todella bueno vaihtoehto. Tarvitsen vain maton :3 Sanomattakin on selvää, että tietokoneella kyyhöttävän Kelan tätin selkäkin kiittää. Joogassa on ihanaa myös se, että se on erittäin kaukana siitä suorittavasta liikunnasta, joka tuntuu olevan nykyään se hyväksyttävä liikunnan muoto ja normi. Liikunta tuntuu olevan jotain sellaista, joka tähtää johonkin tavoitteeseen kuten isompaan hanuriin, eikä esimerkiksi ole kehonhuollon väline tai yksinkertaisesti tapa pitää yllä kropan toimintakykyä ja terveyttä. Olen usein miettinyt, että 10 vuodessa liikuntaharrastus ja vartaloihanne ovat mullistuneet, 10 vuoden takainen normaalipainoinen vartalo olisi varmaan nykymittapuulla kauhistus, läski ja kaikkea sitä, mistä pitäisi päästä pois.

Ravinnosta sitten. Olen tainnut katsoa hieman liikaa Netflixin dokkareita, mutta aloinpa vain miettimään että miksi ihmeessä haluaisin tunkea kehooni sellaista, joka ei tee sille hyvää? Viikonloppuisin on löysempi kuri, mutta viikolla syön lähes yksinomaan kasvisruokaa (työpaikalla se on lisäksi valmiiksi tehty, yay!), juon vihreää teetä ja aloitan aamuni tuopillisella vettä joka antaakin kivasti buustia aineenvaihdunnalle. Maitoni vaihdoin kauramaitoon, koska se säilyy hieman paremmin minun pienellä kulutuksellani (käytän maitoa vain muroissa ja kahvissa).

Täytyy sanoa, että olo on hyvä. Mietinpä vain, että miksen aloittanut tätä jo aiemmin, hupsu mie.


Wednesday, 8 March 2017

Lappilaiset aarteeni osa 3: Bling bling!

Tätä postausta olen odottanut varmaan eniten näistä teemapostauksista!

Kaikki tuttavani tietävät minun olevan melkoinen koruharakka. Mutta en kelpuuta mitä tahansa koruja, vaan haluan koruni olevan erityisiä jollain tavalla.

Äitini on tässä(kin) kohtaa osoittautunut mahtavaksi koruvarastojen kartuttajaksi: hän tykkää näpertää koruja mutta ei itse niitä työnsä vuoksi voi käyttää joten häikäilemättä hyödynnän tätä asetelmaa :D Tosin joskus joudun itse myös pakertamaan jonkun laukkuvillityksen aikana ja tehtailen metrikaupalla nahkanyöriä lappilaisiin pieniin nahkaveskoihin...

Mutta, nyt!



Tinalankakorut ovat varsin simppeleitä valmistaa ja niistä saa helposti näyttäviä erilaisilla helmillä tai käyttämällä erivärisiä tinalankoja. Toissakeväänä osallistuin äiteen kanssa kurssille, jossa opettelimme näiden tekemisen salat ja niitä tulikin tehtailtua erilaisia. Pitäisi Huuhkajalle värkkäillä semmoinen oikein leveä jossa olisi ainakin 5 lettiä rinnakkain. Alempi rannekoru on itse tehty, päällimmäinen Irkas:in tekosia. Korvakorut olen tehnyt myös itse.

Hopea on perinteinen lappilaisten korujen materiaali. Nuo pienet pyöreät, kauniisti liikahtelevat ympyrät ovat nimeltään laukkasia.


Ylävasen: komsiopallo. Komsiopallo on hopeinen esine, joka on kiinnitetty saamelaislasten komsion (eräänlainen kehto, joka muistuttaa pientä venettä) yläkulmaan, ja jonka uskotaan helisevine renkaineen varjelevan lasta maahisten ja menninkäisten haltuun joutumiselta ja tuovan hyvää onnea. Komsiopallo on Taigakorun tuotoksia, sain sen äidiltäni kun valmistuin yliopistosta.

Vieressä on aurinkokorvakorut, jotka ovat Hetta Silverin valmistamat. Aurinko on ollut merkittävässä roolissa arktisten kansojen muinaisuskossa, elämän tuoja jne. ja noitarummuissakin hyvin usein näkee aurinkoja. 

Ylärivin oikealla on vielä äitini näpertelemä rannekoru, hopeisia renkaita laukkasilla. Hyvin nätti <3

 
Tässä sitten vielä äiten kädenjälkiä. Riskut ovat saamelaisnaisten yksi tunnetuimmista asusteista, ja perinteisesti riskut ovatkin kertoneet esimerkiksi kantajansa varakkuudesta. Mitä näyttävämpi risku tai mitä useampi niitä oli, sen varakkaammasta kantajasta oli kyse. Varsinkin häissään morsiamella on usein todella näyttävä rivistö riskuja, tähän tyyliin. Minun risku on pieni eikä sen tarvikaan kertoa mistään muusta kuin siitä, mistä olen kotoisin. Ja että se on rakkaudella tehty <3 Nuo isot riskut eivät muuten ole mitään halpoja, suurimpien hinnoissa on jo kolme nollaa perässä.

Korvakorut ovat hyvin perinteiset hopeakorut, joissa on laukkaset keskellä ja alareunassa. Tosi ihanat nämäkin. :)

Taivastelinkin tässä jo, että olen kahdessa viikossa täysin hurahtanut. Töissä olen kuunnellut ihan mielissäni occult rockia ja nyt sitten riehaannuin ja tilasin muutamat hippimekot ja niihin sopivat nilkkurit. Kevät, täältä tullaan!

(Älkää huoliko, mulla on ihan liikaa kivoja mustia vaatteita, jotta hylkäisin synkän tyylini kokonaan. Mutta musta alkaa kaipaamaan rinnalleen jotain muutakin!)

Oikein paljon tsemppiä talven viimeisiin viikkoihin sinne, miekin yritän tässä vielä rutistaa ittestäni vähän energiaa. Edelleen keuhkot hieman piiputtavat, mutta otan rauhallisesti. Olen joogaillut ja koittanut ottaa rauhallisesti, sikäli kuin tässä Kelan hässäkässä se on mahdollista... Mutta tuo terveyden reistailu oli omiaan laittamaan arvoja uusiksi ja tässä onkin tullut vähän pohdittua esimerkiksi ruokavaliota ja liikuntaa ihan uudella tavalla.

Ensi kertaan!

Thursday, 16 February 2017

Viime aikoina

...olen ollut saikulla.

Kun astmaoireet olivat jo viidettä viikkoa pahentuneet ja mitään järjellistä selitystä ei löytynyt, eikä steroidit tai kortisonit alkaneet purra, työterveyslääkäri laittoi minut sitten sairaslomalle. Täällä sitä sitten ollaan.

Olen nyt rampannut verikokeissa ja epäilyjä on aina mykoplasmasta hinkuyskän jälkimaininkeihin tai sisäilman ongelmiin, mutta katsotaan nyt. Nyt koitan ottaa rauhassa ja antaa kortisonien purra kunnolla.

 Niinpä olen sitten haahuillut kämpillä Huuhkajan riihipaidassa ja villasukissa. Niissä tuntuu pelkästään olevan jo parantava ja rentouttava teho.


Äite ilahdutti sairaslomalaista ja lähetti kirjoneulepuseron, jota hän on kutonut viimeiset 3 kuukautta ja katkonut ties kuinka monet puikot! Mutta tämä on juuri täydellinen, ja käytännössä ikuinen jos sitä huoltaa oikein. Ihana <3
 Viime aikoina ollaan Huuhkajan kanssa toden teolla innostuttu lautapeleistä. Tässä lähistöllä Oulussa olikin toissaviikonloppuna oikein tapahtuma, joka keskittyi lautapeleihin (Maracon), ja siellä käytiin pelaamassa kavereiden kanssa erä Thunderstonea. On muuten hyvä peli, suosittelen. Täytyisi itsekin ostaa kyseinen peli. Tässä on kuitenin LotR-nörttien pakollinen hankinta, War of the Ring. Paikallinen lautapelikauppa pystyi onneksi toimittamaan sen meille, ja sinne on vielä tulossa tilauksesta myös LotR-korttipeli. Voin onnellisesti hautautua kotiin ja nörtätä! Tosin isompi pöytä tarvittasiin, War of the Ringia joutuu pelaamaan helposti 4-5 tuntia ja siinä ehtii selkä mennä tosi kipeäksi.

 Ostin myös ainoan oikean paidan kotiseutupaidat-nimisestä nettikaupasta. Muita todella cooleja paitoja olivat ainakin Keminmaa ja Raahe.. :D

Joku päivä jaksoin jopa laittautua, ja kävimme Huuhkajan kanssa kaupungilla. Tuntui pitkästä aikaa ihmismäiseltä!

Tänään olen:

- syönyt isosti aamupalaa
- katsonut ihan liikaa Sinkkuelämää (ajatelkaa, ensi vuonna ekoista jaksoista tulee jo 20 vuotta)
- värjännyt hiukseni ensimmäistä kertaa hennalla ja tälläkin hetkellä istu kelmu päässäni haisten joko teeltä tai lehmänläjältä, en osaa oikein päättää kumpaa enemmän


Tuesday, 17 January 2017

Lappilaiset aarteeni osa 2 eli these boots are made for walking!

Mitä vanhemmaksi mie olen tullu niin sitä enemmän vaadin myös semmoisilta vaatteilta, jalkineilta ja asusteilta, joihin haluan laittaa rahaa. Minua ei haittaa sijoittaa suurtakaan summaa sellaiseen pukineeseen, jonka tiedän kestävän käytössä kauan ja olevan joko ekologisesti kestävä, kotimainen tai mielellään molempia.



Tässä tammikuussa mie ostaa täräytin itelleni lapikkaat. Hieman taustoitusta, lapikkaat eivät nimestään huolimatta eivät ole kirjamellisesti lappilaiset jalkineet. Näin kerrotaan Toivo Vuorelan kirjassa Suomalainen kansankulttuuri:

lapikkaat eli pieksusaappaat ovat lähtöisin Pohjois-Suomesta, jotka Etelä-Pohjanmaalla olivat tavallisia jo 1700-luvun lopulla. Savolaiset nimittivät saappaitaan lapikkaiksi, eteläkarjalainen yksipohjaisten saappaiden nimi oli uilot, Savossa ja Pohjois-Karjalassa supikkaat.




Suomessa ja etenkin pohjoisessa lapikkaat on liitetty usein tukkilais- tai tutummin jätkäkulttuuriin eli uittomiesten jalkineenahan sitä on hyvin pitkälti pidetty. Roikovarret eli ne pitkän pitkät taittovarret ovat olleet tukkijätkien suosiossa, ne kun olivat varsin kätevät taittaa ylös jos piti hypätä syvään hankeen. 


Omat lapikkaani on hankittu suomalaiselta kenkävalmistajalta, Töysän kenkätehtaalta. Hyvillä mielin saattoi klikkailla nämä ostoskoriin, kun tiesi popojen olevan laadukkaat ja kotimaiset. Erinomaisesti olivat rasvattu, nämä kun muistaa jatkossakin rasvailla niin tässä on moneksi vuodeksi talvikenkiä! Koot olivat suomalaiseen jalkaan sopivat, hieman normaalia mitoitusta suuremmat. 


No nämä matalavartiset sitten ovat paulapieksut suomalaisessa kulttuurissa, nykyisin saamelaiset taitavat puhua yleisnimityksellä Kero. Kero on pieni ruotsalainen yritys, joka valmistaa näitä poronnahkaisia kenkiä Ruotsin Lapissa. 


Tyyriit olivat, ja nämä kengät ovatkin enemmän sitä juhla- ja spesiaalikäyttöä varten. Keron pajalla käytetään poronnahkaa monessa eri sävyssä, ja itse voisinkin sieltä kotiuttaa yhden jos toisenkin artikkelin. Kerot (tai pieksut) muistuttavat mokkasiineja, enkä ihmettelisi, vaikka näiden historia olisikin jossain kohtaa yhteneväinen!




Sanomattakin lienee selvää, että molemmat popot ovat silkkaa kultaa jalassa. Nahka on pehmeää, ja näillä tallustelee ihan ilokseen. Keroja tykkään käyttää mekkojenkin kanssa ja lapikkaat taas eksyvät jalkaani talvella. Niissä on vuori, joten villasukka ja vuori yhdessä pitävät kirpakankin pakkasen loitolla varpaistani.

Tuesday, 10 January 2017

Postaussarja : Lappilaiset aarteeni, luhka

Kas tästäpä pörähtää käyntiin postaussarja lappilaisista aarteistani, jotka löytyvät minun kodistani ja jotka näkyvät arkipäiväisessä käytössäni.




Joskus postauksissa onkin vilahdellut tämä minulle kovin rakas vaate. Lappilaisille vaatteen tuttu nimi on luhka, joka tulee pohjoissaamen sanasta luhkka.

Luhka on itseasiassa varsin kätevä vaate ulkosalla. Siinä on huppu, joten päällimmäiseksi vaatteeksi kaiken ylle vetaistuna niskaan puista tippuneet lumet on helppo pölähyttää päältään. Materiaalina on käytetty verkaa tai sarkaa (aivan alunperin villaa tai parkittua poronnahkaa), ja luhka on koristeltu perinteiseen tapaan punaisella verkalla ja nauhoilla. Isälläni tosin on enemmän työkäyttöön tehty luhka, joka on tehty vettä hylkivästä materiaalista ja on varsin koruton. Silti kuulemma esimerkiksi lumisessa metsässä kelkkailuun vallan oiva vaate, kun lumet voi tosiaan aina karistaa helposti päältään.

Luhka on kevyt ja sen alla on erittäin helppo liikkua. Takaa pidempi luhka myös peitti alleen kätevästi repun.

Luhkaa käyttävät Lapissa muutkin kuin saamelaiset. Vaikka sen juuret ovat saamelaisten käyttövaatteena, sen käyttö ei ole samalla tavalla rajoitettua kuin saamenpukujen.

Luhkan eri nimityksiä:

lukkâ (inarinsaame)
luhkka, njálfáhtta (pohjoissaame)
njálmmefáhta (luulajansaame)
skopmehke (eteläsaame)
Sámi poncho, luhkka (english)
luhkka, oväderskrage (swedish)
luhkka (norwegian)
лухкка (russian)

Monday, 5 December 2016

Sun koskiesi kuohua ja honkiesi huminaa

Hyvää itsenäisyyspäivää lukijat!

Itsenäisyyspäivä on ihana ja melkoisen huikea juttu, mikä ei ole edelleenkään itsestäänselvyys kaikissa valtioissa. Silti joskus tunnuttaa, että nykyisin ei ole enää oikein hyväksyttävää olla ylpeä omista juuristaan tai olla isänmaallinen tai rakastaa omaa kotimaataan. Kerronpa, mitä mie tästä kaikesta ajattelen.

Koitelinkoski


Nämä edellä mainitut asiat ovat saaneet kymmenessä vuodessa ihan uskomattoman huonon kaiun. Vähän samaan tapaan, kuin Saksa aikoinaan. Saksalaiset eivät vuosikymmeniin uskaltaneen osoittaa minkäänlaista isänmaallisuutta syystä jonka kaikki varmasti arvaatte. Vasta 2000-luvulla jalkapallon MM-kisoissa saksalaiset uskalsivat avoimesti tunnustaa omaa maataan ilman, että siitä enää kukaan olisi nostellut kulmakarvojaan.

Mutta eihän siinä mitään väärää ole, että on isänmaallinen. Olla isänmaallinen ja olla muukalaisvihainen ovat kaksi eri asiaa. On eri asia haluta kotimaansa ja sen kansalaisten parasta, kuin vihata kaikkia muita. On eri asia olla ylpeä omista juuristaan ja vaalia omaa kulttuuriperimäänsä, kuin jyrätä kaikki muut kulttuurit sen alle.

Talvinen näkymä kotitaloni takapihalta


Minun Suomeni ja suomalaisuuteni on:

- Oma kaunis luonto, joka on puhdas ja jota kaikilla suomalaisilla on oikeus käyttää kestävällä ja luontoa kunnioittavalla tavalla

-Oma kulttuuri, jota haluamme vaalia ja josta mielellämme kerromme jälkipolville, jotta se säilyisi edelleenkin

-Tietoisuus omista juurista, keitä me olemme ja mistä me olemme tulleet

- Veteraanien perintö, ylpeys ja kiitollisuus siitä, mitä he aikoinaan ovat meille antaneet

- Edelliseen liittyen, minulla on ollut mahdollisuus kasvaa ja elää turvallisessa ja vapaassa maassa. Siitä olen edelleen kiitollinen

-No se ruoka...

-Suomalaiset ja meidän hassut tavat. Suomalainen jonottaa. Suomalainen istuu itsenäisyyspäivänä tuntitolkulla telkkarin edessä ja katsoo muiden biletystä. Suomalainen ei välttämättä sano, että välittää mutta teoillaan osoittaa sen monin verroin.

Jossain Kittilän pohjoisosan kairassa


Kieltämättä nykypolitiikan suunta ei ennusta Suomelle kovin ruusuista tulevaisuutta, mutta tästä syystä aion jatkossakin äänestää oppositiopuolueita, niitä pienimpiäkin!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille teille tämän kappaleen myötä.